2.12.2017

Marrasputken kirous

Arvatkaas kuinka siinä marrasputkessa sitten lopulta kävi? Noh, eipä mennyt maaliin asti tälläkään kertaa...

Viime vuoden putken jälkimainingeista voit lukea täältä, joten ei siitä sen enempää. Tänä vuonnahan homma luistikin kuin rasvattu, kuten viime tekstissä mainitsinkin. Oikeastaan mistään ei olisi voinut edes arvata kyseessä olevan marrasputken, sillä kaikki sujui hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kroppa ei oireillut, eikä päääkoppakaan pistänyt vastaan, vaan lenkille lähti ihan mielellään. Salitreenitkin pystyin pitämään mukana lähes täysipainoisina koko haasteen ajan ja ensimmäiset hieman tahmeat jalat bongattiin vasta 20. päivän jälkeen. Tuolloin päätin, että nyt mennään kyllä vikaan päivään asti, kun jäljellä on enää kolmannes, ja meno on vain hieman tahmeampaa kuin normaalin tiukan treenirupeaman jälkeen.

2017-12-02_08-38-06
Vielä kulki!

Never say never, älä nuolaise ennen kuin tipahtaa ja niin edelleen. Viime viikonlopun vietin kotikotona ja jo torstaina kotiin lähtiessä kurkku tuntui hieman kipeältä. Perjantaina olo oli tietenkin vielä hitusen tukkoisempi ja lauantaina koski jo oikeasti kurkkuun, mutta kävin silti uskollisesti lenkillä joka päivä, edes sen minimin verran. Mähän en ihan hevillä luovuta kun tänne asti on päästy! Well, sunnuntaina olo olikin sitten jo aika rapsakka ja maanantaina lenkille ei ollutkaan enää mitään asiaa...Että se siitä sitten tälläkin kertaa!

Mutta noin niinkuin päällisin puolin marrasputkesta jäi kyllä todella positiiviset fiilikset, vaikka toki harmittaakin, että putki katkesi kesken ja flunssan takia loppukirikin jäi ottamatta. Kaiken kaikkiaan meno oli kuitenkin huomattavasti helpompaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin, kuin viime vuonna. Ehkä tämä (ainakin toivottavasti) kertoo hieman paremmasta kunnosta, tai jos ei muuta niin ainakin paremmasta asenteesta ja pääkopan handlaamisesta. Ja mä oikeasti nautin  95 % lenkeistä, eikä homma ollut lainkaan sellaista pakkopuurtamista! Ne loput viisi prosenttia taisikin sitten olla ne lenkit jotka tein viime viikonloppuna kotikotona ollessani, kun räntää satoi vaakasuorassa ja tarvoit menemään auraamattomilla teillä pilkkopimeässä kympin aikaan illalla :D

Summa summarum, en kyllä tänäkään vuonna kadu haasteeseen osallistumista! Välillä on kiva haastaa itseänsä tavalla tai toisella ja tämä marrasputki kyllä oikeasti tehoaa siihen mihin se pyrkiikin, eli marraskuun pimeyden ja kaamoksen selättämiseen. Ja hei, vähän jäi sillein sopivasti hampaan koloon, joten en ole sanonut vielä viimeistä sanaani tämän haasteen suhteen! ;)

DSC_0939



Siispä: heihei marrasputki, näemme jälleen ensi vuonna!

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti