21.10.2017

Kun juoksukupla puhkeaa

Viime aikoina mua on vähän vaivannut, kun fiilikset juoksua kohtaan ovat muuttuneet hieman siitä, mitä ne ovat ennen olleet. Monta vuotta elin eräänlaisessa kuplassa, jossa juokseminen oli "the thing" ja muuta urheilua harrastettiin vain juoksun tueksi. Siis että esim salilla käytiin vain jotta juoksu kulkisi paremmin jne (toki hieman kärjistetysti, mutta enivei). Vaikka toki tänä aikanakin on ollut erilaisia jaksoja ja mielenmuutoksia, niin silti idea tekemisen takana on kuitenkin ollut juokseminen.

2017-10-15 06.06.01 1


Viime aikoina mulla on kuitenkin jostain syystä alkanut itämään enemmänkin sellainen ajatus monipuolisesta sekä pystyvästä kunnosta ja kropasta. Haluan toki milloin tahansa pystyä juoksemaan sen puolikkaan, mutta haluan myös pystyä kyykkäämään kovilla painoilla, saada monta leukaa ja kyetä vieläkin kovempiin porrastreeneihin. Haluan pystyä saamaan spagaatin ja kävelemään käsilläni. Haluan hauberistani isomman ja haluan, että jaloistani löytyy räjähtävyyttä ja nopeutta.

Tässä välissä joku kai voisi sanoa, että ainahan sitä saa haluta ;)

Nyt olenkin pikkuhijaa alkanut pohtia, että miksi sitten en tekisi jotain noiden haluamieni asioiden eteen? Miksi pitäisi vain juosta, jos haluaa jotain muuta? Lähinnä ongelma kai onkin oma pääkoppa: olen niin pitkään elänyt urheilurintamalla vain juoksua silmällä pitäen, joten nyt tuntuu ehkä vähän siltä kuin pettäisin itseni. Että saanko muka tällä tavalla muuttaa mieltäni? Ihan kuin olisin velkaa itselleni tai jollekin muulle, mikä on sinänsä hyvin absurdia, sillä ihan huvin vuoksi ja urheilun kannaltahan tätä on koko ajan tehty. Kenellekään muulle sillä ei ole mitään väliä, että harrastanko juoksua, painonnostoa, kuviokelluntaa, tennistä vai parkouria. Miksi siis en tekisi juuri sitä, mistä nautin ja mikä vie mua sinne, millainen haluan olla?

2017-10-15 06.05.27 1
Kuvat: Ella Paananen


Ja vaikka haluankin olla monipuolisempi ja tehdä asioita monipuolisemmin, ei se silti tarkoita, että haluaisin luopua juoksusta. Se on mulle edelleen henkireikä ja helpoin keino selvittää ajatuksia. Teen edelleen parhaat päätökseni juostessa ja se saa aina paremmalle tuulelle. Aion siis edelleenkin juosta niin paljon kuin mieli tekee, osallistua marrasputkeen ja tsiigailla ensi kesän juoksukalenteria. Mutta nyt aion tehdä myös kaikkea sitä muuta niin paljon kuin sielu sietää, kehittää niitä heikkouksia ja nauttia kaikesta siitä tekemisestä.

Mun siis täytyy päästä eroon siitä joko-tai -ajattelusta: ei tarvitse joko juosta tai olla juoksematta. Voin ihan hyvin valita siitä ääripäiden väliltä ja sekä juosta että tehdä kaikkea muutakin.

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti