6.9.2017

Naisten Vuoksi 2017

Hui, siitähän on jo toista viikkoa! Hitusen on kiirettä pukannut näin fuksiviikolla kun ei ole ehtinyt koneeseen juuri koskea, mutta annettakoon anteeksi :D Ja sitäpaitsi tanssiminenhan on ihan oiva liikuntamuoto...

Mutta asiaan! :D Perinteisesti olin siis tänäkin vuonna (kuten myös viime vuonna) taittamassa taivalta naisten vuoksessa, joka on siis naisille tarkoitettu (kappas) juoksu-/kävelytapahtuma, matkana 7,4 km. Mitään aikaa ei siis mitata ja lisäksi tänäkin vuonna matkalla oli viime vuoden tapaan kaikenlaisia esteitä joita sai sitten halutessaan suorittaa. Myös pukukoodi oli vapaa. Lisäksi ennen virallista juoksua oli tarjolla myös erilaisia jumppia joihin sai osallistua tuolla samalla osallistumismaksulla.

Itse juoksusta mulla tuntuu jostain syystä olevan aika vähänlaisesti muistikuvia, mutta sen vesisateen mä kyllä muistan. Lähtiessä arvoin että pitäisikö matkaan lähteä yhdellä vai kahdella juoksutakilla kun säätiedotus oli luvannut kaatamalla vettä ja tuulikin oli varsin kova. Olin kuitenkin päättänyt, että otan tämän lenkin sellaisena rennon letkeänä vk-harjoituksena, että vauhtia on jo hitusen enemmän mutta se on kuitenkin vielä helppo pitää yllä ja siksi päädyinkin laittamaan varuilta hieman enemmän päälle, kun tarkoitus ei ollut vetää täysillä. Ja ihan hyvä että laitoin, sillä kuivana päästiin juoksemaan ehkä peräti noin kaksi kilsaa, jonka jälkeen se luvattu kaatosade alkoi. Ja sitä sadetta riittikin sitten koko loppu matkalle. Tuuli sentään onneksi oli sivuttainen liki koko matkan ajan, joten sinällään olosuhteet eivät kuitenkaan olleet kovin kauheat, sillä vesisaateessa juoksemiseen on kyllä ehtinyt jo tottua :D

2017-09-06_08-17-29
Ainut todistusaineisto koko juoksusta kun ennen juoksua otetut olivat hävinneet jonnekin bittiavaruuteen...


Taktiikkanani oli lähteä matkaan rennon letkeästi (mutta mielummin hitaasti kuin liian kovaa) ja kiihdyttää sitten tasaisesti loppua kohden. Viime kuukausina kun juoksu oli jopa jäänyt hieman pyöräilyn varjoon, ei tasaisia vk-treenejäkään ollut kauheasti plakkarissa, joten päätin ottaa varman päälle. Ja vaikka itse sanonkin, niin aika hyvin onnistuin hillitsemään itseni ja lähtemään maltilla. Ja jälleen kerran voimme todeta, että kunnollinen "lämmittely" merkkaa oikeasti paljon, sillä kilometrit 3-6,5 saikin sitten juosta vihellellen lennokkaassa flow-tilassa! Ja kyllä, koska asiaan kuuluu aina kuitenkin tiristää lopussa edes hieman pahimpia menohaluja niin vauhdin kiristyessä tasaiseen tahtiin alkoi viimeinen kilometri olla jo hieman mentaalipuolen juoksua. Viimeisellä hiekkatiepätkällä muistelin jo että kohtahan tässä ollaankin jo asfaltilla ja sitten on enää viimeinen mäki, mutta kappas vaan, mutkan takaa aukeni uusi suora ja sitten vielä toinen mokoma :D Silloin kyllä jo söi vähän miestä, mutta jollain masokistisella tavalla jopa nautin tuosta pahan olon tunteesta...

Maaliin tullessa vastassa oli perinteisesti miehiä jakamassa ruusuja ja tarjolla oli myös ruokaa (ilmeisesti makkaraa?) ja juotavaa. Itse kuitenkin suuntasin suoraan pukuhuoneille, sillä A) noin kovan lopetuksen jälkeen ei vaan maistu ja B) reiteni olivat umpijäässä :D Juostessa kylmyyttä ei edes huomannut ja toisen takinkin olin heittänyt pois jo joskus kolmannen kilometrin jälkeen, mutta kun pysähtyi paikalleen, kylmyys iski ja jalat melkein loistivat possunpunaisina juoksuhousujen läpi :D Mutta ei se mitään, kun pääsi suoraan lämpimään suihkuun!

Summasummarum, ilmasta huolimatta aikalailla onnistunut juoksu ainakin treenimielessä! Vähän kyllä alkoi taas himotuttaa jokin kiva puolimaraton vielä tähän syksylle, mutta mikäli tätä muuta ohjelmanumeroa riittää näin paljon vielä pitkäänkin niin missähän välissä sitä muka ulkoiluttaisi niitä lenkkareita.... well, we'll see! Fuksiviikot on kuitenkin vain kerran elämässä, joten ehkä nyt vaan nautitaan siitä ilman stressiä juoksukiintiön täyttymisestä.

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti