1.12.2016

Marrasputken jälkimainingit

Alkaa tulla pikkuhiljaa tämä marrasputki korvista ulos tasapuolisesti kaikilla osapuolilla, mutta ajattelin vielä vetäistä tälläisen yhteenvedon siitä, mitä mieleen on tämän reilun neljän viikon aikana juolahtanut kyseisen haasteen tiimoilta.

DSC_0093


Itsehän uhkasin kovasti juosta loppuun asti vaikka pää paketissa mutta uhoileminenhan aina kostautuu ja niin kävi tälläkin kertaa. Aloin viimeisellä viikolla nukkua aina vain huonommin ja jalkojen hapot ei sulnaut enää millään vaan rappusetkin tuntu jo ihan hirveältä ja lopulta maanantain ja tiistain välisen yön valvoinkin sitten melkein kokonaan. Ehkä just sen 3h sain katkonaista unta kasaan vaikka koko ajan väsyttikin niin paljon että nukahtamisen ei olisi kyllä pitänyt tuottaa tuskaan. Siinä sitten valvoessani siirsin ensin herätystä pikkuhiljaa tappiin asti siinä toivossa että saisin nukuttua mutta lopulta kaikki alkoi vaan olla jo vähän liian tuttua ja siirsin saman tien herätyksen tunnilla eteenpäin, siinä meni lenkkiaika ja samalla marrasputki.

 Näin jälkikäteen aloin miettiä, että no kaduttaako nyt kun en venynyt vielä sen kaksi päivää ja saanut uutta meriittiä CV:hen (no ei nyt ihan mutta you got the ponit :D)? No en nyt oikeastaan voisi sanoa että kaduttaa, sillä tiedän jo kokemuksesta että siinä vaiheessa, kun mun tapauksessa alkaa unet mennä, on jo viimesiä hetkiä himmata ennen kuin överi-raja on ylitetty. Ja kun yöllä punnitsin vaihtoehtoja niin sain lopulta kuitenkin taivutettua pään siihen päätökseen, että terveys on kuitenkin tärkeämpää kuin mikään haaste. Ja loppujen lopultahan pystyin todistamaan itselleni sen mitä halusinkin: pää messiin ja voin tehdä mitä vain haluan fyysisiin rajoihin asti. Mutta potutusta (nätisti sanottuna) ei kyllä käy kieltäminen. Toisaalta en kyllä edes loppujen lopulta oikeastaan ihmettele, että kroppa lopulta sanoi sopimuksen irti kun laskeskelin että olin tehnyt jo pelkästään viimeisen seitsemän päivän sisään 10 treeniä ja viimeisestä vapaapäivästä oli sen tasan neljä viikkoa...

DSC_0088


Mutta sitten vielä vähän niitä yhteenvetoja ihan sekalaisessa järjestykessä, jos ei muuta niin itselleni tulevaisuuden varalta:

- Aina on aikaa 25 minuuttia. Itsekin olen monesti aikaisemmin skipannut lenkin "kiireen" vuoksi tai vaihtanut sen johonkin nopeampaan aktiviteettiin, mutta jos oikeasti tarve on, niin tuon verran kyllä löytyy jokaisesta päivästä.

- Jalkojen jäätävät lihassäryt (esim. jalkapäivän jälkeen) eivät estä juoksemista. Muutaman kerran tämänkin kuukauden aikana tein ihan loistavat jalkatreenit vaikka niitä pääasiassa välttelinkin tämän ajan ja se tunne kun et seuraavana iltana tai viimeistään sitä seuraavana aamuna pysty nousemaan tuolistakaan ilman käsivoimia, on hieman toivoton :D Mutta onneksi lihas vertyy liikkeessä, niin kliseistä kuin se onkin ja kun vaan vetää tarpeeksi päälle, että koipilihaset pysyy lämpiminä niin kyllä sen 25 min aina huitaisee, vaikka ekat puoli kilsaa voi kyllä mennä hyvin tuskaisesti :D Että ehkä en nyt kuitenkaan sitä pitkistä menisi tuolle päivälle laittamaan...

- Mutta edelliseen viitaten myös samalla: vapaapäivillä on tarkoituksensa. Vaikka ne voikin skipatakin tälläisellä lyhyemmällä ajanjaksolla, niin eihän se nyt millään mittapuulla järkevää ole. Lihas kehittyy levossa jne. eivätkä nämä kestomaitohapot sula ilman lepopäivää tai kahta. Enkä ole kovin montaa kertaa miettinyt lenkkireittiäni sen mukaan, että reitillä olisi mahdollisimman vähän mäkiä, mutta tämän haasteen tiimoilta sitäkin on harrastettu :D

DSC_0027

- Huono sää on tekosyy. Okei, ehkä toisinaan voi olla viisaampi jäädä sisälle kuin saada kuolemantautia, mutta tämän kuukauden aikana on kyllä käyty sen verran hyvin kaikki säätilat hellettä luluunottamatta läpi, että siitä ei ainakaan jää kiinni. Kierrejää, vedenpaisumus, aurinkoinen pakkaskeli, myrskytuuli sekä vaakatasossa päin naamaa piiskaava räntäsade.

- Jos oman korvien välin saa puolelleen, niin se on jo puoli voittoa. Tämä kyllä liittyy tavallaan kaikkiin näihin kohtiin, mutta vaatii kyllä ihan omankin mainintansa, sillä sitä ei vaan voi toistaa tarpeeksi.

- Yksipuolisuus ei ole ikinä hyväksi. Ei päälle eikä kropalle. Huomaa jo että varsinkin pääkoppa tuntuu kaipaavan vähän vaihtelua juoksemiseen ja yksipuolisuudella niitä kremppojakin saa hyvin aikaiseksi.

- Toisinaan on parempi kuunnella kroppaan kuin lähteä väkisin urheilemaan. Tämänkin kuukauden aikana on ollut sellaisia hetkiä, että oikeasti järkevintä olisi ollut jäädä kotiin, jos olisi ollut vaihtoehto. Ja lopultahan niin sitten teinkin, kun koin että nyt ei ole kyseessä enää laiskuus tai huvituksen puute vaan ihan oikeasti SOS tilanne.


DSC_0194


Tässä ei varmasti ollut kuin murto-osa päähäni pälkähtäneistä ajatuksista tämän putken ajalta, mutta mikäli listaisin kaikki tänä aikana lenkin varrelta keräämäni ajatukset, olisin kirjoittamassa tätä vielä ensi viikollakin. Nyt tämä on kuitenkin viimeinen kerta kun mainitsen sanan marrasputki tämän vuoden puolella. Seuraavaksi nokka kohti uusia suunnitelmia ja hulluksia ;)

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti