31.8.2016

Astetta tuulisempaa juoksua

...eli Naisten Vuoksi 2016.

Saavuimme siis perjantaina Imatralle ja lauantaina vuorossa oli Naisten Vuoksi, joka omalla kohdallani tarkoitti tuon reilun 7 km matkan taivaltamista ensi viikon lauantaille aiottua puolimaravauhtia. Tuo vauhti on siis vielä vain aikomus, sillä sen verran hapottavaa on ollut meno viime aikoina :D 

Lauantai alkoikin sitten varsin tuulisissa merkeissä ja tuulen oli vain luvattu kovenevan iltaa kohden, joten lähtökohdat ei kyllä olleet ihan meikäläisen puolella. Itse lenkurahan alkoi kahden maissa ja siten ennen haettiin vielä hintaan kuuluvat päheet violetit kisapaidat ja vedettiin sykevyöt kireälle. Kahdelta alkoikin sitten omatoimiminen valuminen reitille. 


2016-08-29 07.57.46 1



Tänä vuonnahan tuolle vuoksen reitille oli vielä lisätty joitakin armeijalaisten järkkäämiä esteitä, mutta nuo pystyi onneksi kiertämäänkin, joten no worries. Matka lähti käyntiin varsin lupaavasti ja ensimmäinen kilsa menikin vastaantulevia selkiä ohitellessa kohtuu tasaisella 5:30 vauhdilla. Alkuverkkoja ei pahemmin ollut ehtinyt tekemään, joten vähän oli jähmeätä menoa, mutta siitähän se vertyi. Kaikki esteet meni kätevästi ohituskaistaa pitkin, vaikka joka esteen kohdalla olikin joku armeijanvihreä kaiffari, joka yritti kovasti käännyttää esteelle. Onneksi napit korvissa voi painaa kuurona ohi ;) 

Vauhti pysyi kohtalaisen tasaisena ja sitä oli jopa ihan mukava ylläpitää, ainakin alkumatkasta, mutta välillä tuli ärsyttäviä pakkopysähdyksiä kun piti huonosti merkatun reitin takia pysähtyä haahuilemaan, että mihinkäs suuntaan sitten. Noiden pysähdysten jälkeen olikin sitten aina vähän rankempaa juoksua pätkän matkaa, ennenkuin meno tasoittui. Toiselle puolelle vuoksea käännyttäessä vuorossa olikin sitten hieman kovempaa sivutuulta, ja kun reitti hieman kaareutui, muuttui tuo tuuli vastaiseksi, mikä kyllä teki matkanteosta hyvin tervaista. Ei ollut enää mitään mahkuja ylläpitää vauhtia, ja pari vikaa kilsaa olikin sitten kovilla sykkeillä raahautumista juoksuhaudassa. Tai ainakin eteneminen tuntui just niin nopealta. Vikaan mäkeen piti vielä yrittää vähän tsempata ja sitten jäljellä oli enää vika suora maaliin. Kellon pysäytys ja sitten yrität jotenkin pysyä pystyssä horjuvilla jaloilla ja valkata vapisevilla käsillä ruusua maaliviivalla seisovalta mieheltä. Ja kyllä muuten tuntuikin pahalta! Eikä kyllä mikään ihme, kun sitten hetken päästä oli jo sen verran toennut, että pystyi jo tsiikailemaan kelloa: keskisyke 178 ja maksimisyke 190! En muista koskaan kellottaneeni noin korkeita sykkeitä ja kun viime talvena kävin tekemässä pyöräergotestin, tuli siinäkin maksimisykkeeksi vain 183. Ei ihme, että piti vähän lukua ottaa, ennen kuin jaksoi raahautua hakemaan vettä.


2016-08-29 07.57.45 1



Hieman kyllä jäi paha maku suuhun tuosta juoksusta, sillä vaikka olenkin ylpeä siitä, miten piippuun sain itseni vedettyä, ja että sain tuossakin tuulessa keskivauhdin pysymään suunnilleen tavoitteessa, ei tämä silti lupaa lauantaille hyvää, jos tuolla vauhdilla meni nyt hikiseen 7 km. Lauantaina matka on kuitenkin triplat, 21 km, ja maasto tasaisen sijaan varsin mäkistä. Toivon että tuon sykkeen takana oli kuumuus, huono alkuverkka, myrskytuuli tai ihan mikä vain, mutta tiedän että, jos alle 2h vauhti ei tule kuin tuollaisilla sykkeillä, ei meikäläisellä taida olla asiaa maaliviivalle, ainakaan ennen kellon kahden tunnin kilahdusta. Ehkä siis olisi vain parempi lakata stressaamasta ja juosta sellainen juoksu kuin sinä päivänä nyt sattuu irtoamaan, kai sen 2h ehtii alittaa ensi kesänäkin...

Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti