7.10.2017

Sosiaalinen treenaaja

Yleensä urheilulajit jaotellaan aina joukkue -ja yksilölajeihin ja tässä jaottelussa minäkin olen pääasiassa aina kuulunut noihin yksilölajien harjoittajiin junnuaikoja lukuunottamatta. Juoksu, sali, ratsastus, hiihtäminen jne - kaikki enemmän tai vähemmän omatoimisesti suoritettavia lajeja, joissa naapurin suorituksella ei juuri ole vaikutusta omaan tekemiseen. Onkin hieman ristiriitaista, että olen muuten hyvin sosiaalinen ihminen, mutta liikuntaa harrastan kuitenkin 99% yksin. Toki siis liikunta on myös pääkopan selvittelyä ja ajatustyötä parhaimmillaan (juoksu!), mutta silti pelkkä yksin tekeminen on välillä hieman puuduttavaa.

IMG_8069


Ja nyt tuleekin se hauskin kohta. Nimittäin, mä taidan olla joku semmoinen "sosiaalinen treenaaja". Juu ei taida olla sellasta termiä sanakirjassa, saatoin just keksiä sen :D Pointtina tässä on siis se, että silloin kun en halua selvitellä päätäni tai muuten vain olla yksin ja omissa oloissani, niin hakeudun yleensä ihmisten ilmoille urheilemaan. En tiedä mikä siinä varsinaisesti on, että vaikka et puhuisi kenellekään koko aikana, niin silti on jotenkin paljon "sosiaalisempi" olo kun edes näkee ihmisiä ympärillään.

Tätä on ehkä hieman vaikea selittää, mutta joskus vain tulee sellainen olo, että ei halua olla vain yksin omien ajatustensa kanssa ja silloin mä lähdenkin salille tai ihmisten ilmoille juoksemaan. "Ihmisten ilmoilla" juokseminen on ehkä suurimmalle osalle hieman hassu termi, mutta uskokaa pois, jos asutte puolet elämästänne keskellä metsää ja kilometrin säteellä on tasan yksi naapuri, niin kyllä te sitten ymmärrätte :D Siksi Lappeenrantaan muutettuani tuo onkin tainnut muuttua juuri toisinpäin, että pääosin "joudun" treenaamaan ihmisten ilmoilla ja sitten kun haluaa olla yksin niin täytyy ottaa suunta jonnekin hieman korvempaan. Kun asuu aivan keskustassa, niin ovesta ulos astuessa sitä on jo ihmisten ilmoilla, lähti sitä juoksemaan sitten mihin suuntaan tahansa.

IMG_8071
Tukka sekasin! Kuvat: Ella Paananen


Olenkin siis hieman sitä mieltä, että vaikka se kuulostaakin hieman hassulta, niin treenata voi myös "sosiaalisesti" vaikka harrastaisikin yksilölajeja. En ole vielä aivan päässyt perille että mikä siinä on, että joskus vain kaipaa niitä muita ihmisiä ympärilleen urheillessakin, vaikka et varsinaisesti olisikaan heihin minkäänlaisessa kontaktissa - edes katsekontaktissa. Tämä on myös hyvä välimuoto sille, että ei tarvitse urheilla aivan yksin, mutta ei myöskään tarvitse keskustella tai olla vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa, mikäli ei huvita!

-Essi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti