8.5.2017

Kun kulkee niin sitten kulkee

...ja nythän muuten kulkee!

En tiedä onko rauta voinut alkaa imeytyä tällaisella vauhdilla vai mitä dopingia mä olen oikein vetänyt, mutta nyt on kyllä kulkenut ihan luvattoman hyvin! Tosin voihan sekin tietysti olla, että mun moottori vaan pyörii aurinkoenergialla ja nyt alkaa olla kennot täynnä? Oli miten oli, mutta en laita tätä kyllä lainkaan pahakseni.

Suurin ongelmahan viimeaikoina on siis ollut se taivasta hipova syke, josta täälläkin olen muutamaan kertaan maininnut. Nyt se on kuitenkin jostain maagisesta syystä pudonnut takaisin pk-alueelle ja juuri kun viime postauksessa kehuin päässeeni alimpiin sykelukemiin varmaan puoleen vuoteen niin tänään tuo enkka taisi taas alittua, vaikka matkaan mahtui nousumetrejä ihan kiitettävästi. Siis miten jäätävät endorfiinipöllyt voi saada vaivaisesta kympistä? Näköjään aika jäätävät! :D

2017-05-08_06-29-51


Eikä tämä edes ollut mikään yksittäinen tapaus vaan ihan kuin suunta olisi muutenkin jyrkässä nousussa. Treenimäärät on olleet aika kovia osittain sen takia, että parin päivän päästä alkavat työt tulevat enivei karsimaan aikaa myös treeniltä joten olen ehkä saattanut ottaa kaiken irti näistä viimeviikoista :D Toisekseen, pakohetket kirjoista ovat olleet ihan tarpeellisia....
Eli liukkaita askelia ei kai siis voi oikein laittaa levon piikkiinkään? Itseasiassa fiilis on vähän päinvastainen: jalat ovat tuntuneet melkeinpä hiukan liian painavilta kaikesta höykkyytyksestä ja silti tuo on tuntunut vain ylämäen viime metreillä, muuten askel on ollut kevyttäkin kevyempi.

Varsinkin näin jälkikäteen sitä miettii, että olisikohan sinne verikokeisiin kannattanut mennä hieman aikaisemmin kun olossa kuitenkin tunsi, että kaikki ei voi olla ok? Muistelin juuri äsken viimeisintä hieman pidempää lenkkiäni ennen rautatablettien aloitusta ja se oli kyllä snadisti eri planeetalta kuin vaikka tämänpäiväinen. Sykkeet paukutti maksimia, olo oli ihan jäätävä ja ennen kaikkea koko matkan ketutti niin pahasti että männyn käpyjen sieti pysyä poissa tieltä :D Väkisin raahauduin kotiin juosten, sillä eihän kukaan tätä useamman kerran viikkoon tekevä nyt voi olla niin huonokuntoinen että ei tän vertaa jaksaisi. Vähän nauratti kun vertasin sitä siihen fiilikseen, millä äsken juoksin (vaikka matka muutamia kilsoja lyhyempi olikin): syke pysyi pk-alueella (ja heti mäenkin jälkeen palasi kiltisti sinne), fiilis oli mitä parhain ja olo kaikinpuolin sellainen että mikään ei kyllä hiertänyt. Ei edes lumisade toukokuussa.

2017-05-08_06-34-44
Oisko hei pikkuhiljaa aiheellista ostaa ne urheilulasit ettet näytä kärpäselle...


Pienenä pessimistinä koputtelen täällä puuta, mutta vaikka juoksukuntoni osoittautuisikin yhtä skitsofreeniseksi kuin tämän päivän sää, niin ainakin voin lämmöllä muistella näitä hyviä hetkiä sitten kun ei kulje ihan yhtä hyvin. Pienet ne on ilot, mutta niistä pitää ottaa kaikki ilo irti koko tän viimeaikaisen tuskaisen kauden edestä! :D

P.S. Ehkä myös pienellä endorfiinihumalalla voi olla osuutta tähän tekstiin...

-Essi





.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti