14.4.2017

Asioita perspektiiviin

Tänään lenkillä mieleeni tuli, miten juuri jokin aika sitten manasin sitä kuinka oma rima on noussut juoksun suhteen sen verran korkealle, että pelkkä puolikkaan maaliin pääsy ei tunnu enää miltään. Tuolloin tuntui että - kliseisesti mutta totta - itse oli itsensä pahin kilpailija. Enhän kuitenkaan ole tilivelvollinen kenellekään eikä kukaan muu kuin minä itse odota minulta minkäänlaista tulosta. Ja silti vain ajatuskin jostain aivan kauheasta ajasta sai pysymään jo kaukana edes minkäänlaisten kisojen ilmoittautumisista.

2017-04-14_07-38-48
Kuvat: Senni


Nyt viimeajat ovat menneet enemmän ja vähemmän leppoisissa treenimerkeissä eikä ole oikein ollut mahdollista kiristää pipoa, ja tänään huomasinkin, että yhtä äkkiä mua ei oikeastaan yhtään häirinnyt ajatus jostain kauas enkasta jäämisestä tai ylipäätänsä mikään pahin mahdollinenkaan skenaario mitä yritin miettiä.

Aloinkin miettiä, mistä se nyt sitten voisi johtua ja loppujen lopulta päädyin siihen tulokseen, että saan kiittää tästä hemoglobiiniani ja tätä viimeaikaista juoksukuoppaa. Kuopasta on noustu, joten se on jo vanha loru, mutta vasta nyt huomasin, kuinka hyvä on aina laittaa vähän asioita perspektiiviin. Jos oikeasti mietin että miksi teen jotain sellaista, mihin kukaan ei pakota niin vastaus ilmeisestikin pitäisi olla, että koska mä nautin siitä. Ja jos mietitään taaksepäin, niin se, miksi juoksemista aloitellessani vedin lenkkarit jalkaan, ei todellakaan ollut se, että hei nyt tulee muuten enkka :D Se oli nimenomaan se, että mä tykkäsin siitä.

IMG_6194


Ja tällä viikolla musta on taas alkanut tuntua siltä, että tästä mä oikeasti nautin. Tai siis tottakai siitä jotain on kai saanut aikaisemminkin kun kerta tässä vielä rustailen aiheesta, mutta siis niin kuin sillein aikuisten oikeasti. Sillein, että tulee tunne, että tekisin tätä vaikka olisin maailman hitain. En oikein osaa selittää sitä fiilistä, mutta toivottavasti joku hiffasi pointin :D Ja jollain tapaa tää asioiden perspektiiviin laittaminen tuntuu muutenkin varsin aiheelliselta. Hei mä oon vasta 18! Mitä sitten, jos yksi kausi meneekin vähän penkin alle? Tottakai se voi nyt vähän kirpaista, mutta ei tässä kukaan kuole eikä kenenkään elanto ole siitä kiinni, meneekö mulla puolikkaassa kaks vai neljä tuntia :D

Eli siis toisin sanoen joskus voi olla ihan kannattavaa miettiä, miksi tekee juuri sitä mitä tekee ja katsoa asioita jostain toisesta näkövinkkelistä. Take a chill pill, ei see ole niin vakavaa ;)

- Essi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti