15.1.2017

Voisiko tämä nyt olla se kultainen keskitie?

2017-01-05 06.08.19 1
Kuvat: Senni


Kuten juuri viimeeksi pari päivää sitten totesin, olen hyvin vahvasti ääripäiden ihminen ja tämä pätee tietenkin myös urheiluun. Jos jotain tehdään niin tehdään sitten kunnolla (taikka överisti). Siispä jos urheillaan niin sitten kans urheillaan (ja paljon) tai sitten jos levätään niin sitten se on pelkkää potslojoo. Ja jos juostaan niin sitten vain juostaan ja jos taas puntteillaan niin sit ei muuta tehdäkään.

Viime aikoina musta on kuitenkin alkanut tuntua vähän siltä, että olisinkohan mä jopa onnistunut huitaisemaan vahingossa sitä kultaista keskitietä. Pohdin tuossa juuri yksi päivä autolla ajellessani, että viime aikoina en muista pahemmin stressanneeni siitä, että tuleeko tarpeeksi kilometrejä viikkoon tai että olenhan mä nyt varmasti heilutellut jokaista lihasryhmää vähintään kerran tämän viikon aikana. Jotenkin kaikki on tullut enemmänkin niin kuin selkäytimestä: juoksu pysyy koko ajan messissä, salilla on tullut käytyä useamman kerran viikkoon ja lisäksi sitten ne muut sekalaiset lajikunnan edustajat. Ja vapaapäivä on sitten, kun päivään ei mahdu yhtään minuuttia liikunnalle tai kun kroppa sitä vaatii, eli ainakin sen kerran viikosssa.

2017-01-05 06.08.14 2


Osaltaan tähän on ehkä auttanut se, että salikurssin takia puntin heiluttelua tulee pakostikin vähintään sen kolme kertaa viikkoon, joten lihaskunnon säännöllisyys tulee kuin itsestään. Ja kun päivisin on paljon hyppytunteja/myöhäisiä aamuja yms, voi kouluhommat ja lukemiset suorittaa päivällä ja sitten illalla ei tarvitsekaan enää stressata niitä, vaan voi painella suoraan lenkille. Käytännön järjestelyjen lisäksi suurin vaikutus on kuitenkin varmasti sillä, että olen kerrankin antanut itselleni luvan höllätä siitä tavoitteen metsästyksestä. Kun ei ole mitään tiettyä päivämäärää ja enkkalukuja lukkoon lyötynä, ei tarvtse stressata siitä, että tuottaisin itselleni pettymyksen.

Ja mikä parasta, silti tuntuu siltä, että kehitystä tapahtuisi koko ajan. Tai no ainakin lihas tarttuu, kun lähtökohta on tämä ;) Mutta ehkä se kehityskaarikin on kaikin puolin vähän tasaisempi, jos urheilut on tasaisia, eikä niin, että ensin vedetään täysiä niin kauan että kroppa sanoo sopimuksen irti ja sitten taas huilaillaan. Tai että ensin juostaan ja sitten bodataan. Kun voihan näitä kaikkia toteuttaa sillein syvässä sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä ihan yhtä aikaakin.

2017-01-05 06.08.31 1
Tässä taitaa olla se lepopäivä meneillään...


En siis tiedä, että olenko törmännyt tähän mystiseen kultaiseen keskitiehen ihan vain sattumalta ja ohimenevästi vai voisiko tämä olla ihan pysyvää, mutta toivon toki jälkimmäistä!

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti