17.12.2016

Ylisuorittaja ilmoittautuu!

Eilen illalla lenkillä kaiken näköistä pohtiessani aloin ajatella sitä, miten jopa minä olen pikkuhiljaa alkanut antamaan itselleni myöden joissakin asioissa. Minä, joka olen aina ollut pahemman luokan ylisuorittaja melkein kaikessa mitä sitten teenkin. Lukion päättötodistuksessakin varmaan lähes kaikki ykkösluokan pakolliset kurssit komeilevat kymppeinä ja muistan kuinka esimerkiksi koeviikolla poljin yhtä aikaa kuntopyörällä ja luin maantiedon kokeeseen, sillä tuo oli ainut liikuntamuoto, jossa pystyin yhtä aikaa lukemaan. Ja kumpaakaanhan ei vaan voinut jättää välistä, ei urheilua eikä lukemista. Sitä voi sitten miettiä kymmenen vuoden päästä että vaikuttiko se lukiossa saatu mantsan ykköskurssin kymppi yhtään mihinkään.

IMG_4560


Sama pätee ainakin minulla helposti myös urheiluun ja kaikkeen muuhunkin. Jos olen päättänyt jotain ja olen siinä moodissa, en voi muuttaa suunnitelmiani. Ja koska olen myös hyvin vahvasti ääripäiden ihminen, niin jos otan jonkun asian silmätikukseni, en hevillä siitä luovu. Siksi urheilussakin saa aina välillä muistuttaa itseään, että määrä ei korvaa laatua ja että niihin tavoitteisiin ei päästä pää paketissa. En ymmärrä miten sekin voi olla aina välillä niin ihmeen vaikea sisäistää, vaikka sen tiedostankin.

Mutta nyt musta ehkä alkaa jo pikkuhiljaa tuntua, että ainakin koulun suhteen olen oppinut hieman hellittämään, varsinkin niiden aineiden suhteen, joita en kirjoita. En nyt siis tarkoita sitä, että heitetään hanskat naulaan kaikkien muiden kuin kirjoitettavien aineiden kanssa (siihen mun luonto nyt sentään ei anna periksi), mutta rajansa kaikella. Yöuniani en ainakaan enää tavallisten lukiokurssien kokeiden takia aio menettää niin että jos päivällä ei ehdi lukemaan niin sitten pitää olla vaikka lukematta. On myös ollut hauska huomata, että ei se mun keskiarvo ole mihinkään romahtanut, vaikka en teekään kaikkea ihan niin otsa rypyssä. Onpahan sitä jo menty joihinkin kokeisiin ihan _lukemattakin_ (ennenkuulumatonta!) ja matikkaa lukuunottamatta numerot on silti noistakin kokeista ollut aina varmaan kutakuinkin ysin luokkaa.

IMG_2905



Liikunnan suhteen tuo ylisuorittaminen vielä nostaa päätään vähän turhan usein, mutta step by step. Urheilussa tuo suorittaminen  sitäpaitsi syö pikkuhiljaa kaiken ilon, sillä väistämättäkin siihen suorittamisen kuplaan ajauduttua alkaa kaikki jossain vaiheessa maistua puulta. Ja se nyt taas ei ole kovinkaan tuottoisaa. Ja välillä ois varmaan hyvä olla ihan tekemättä mitään, vaikka se vähän tuskaa tuottaisikin.

Joten olisko tässä vaikka tän talven tavoite? :D

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti