13.11.2016

Mitä lukion jälkeen?

IMG_1535


Rehellisesti sanottuna, ei hajuakaan :D

Vika vuosi lukiota menossa ja siitäkin jo puolet takana, joten pikkuhiljaa alkaa iskeä paniikki siitä, mitä sitä tekisi sitten kun se lakki on päässä. Olen kyllä aina tiennyt että jossain vaiheessa tulen jatkamaan yliopistoon, mutta ala on vaihdellut aikojen saatossa aika paljonkin. Vielä yläasteelle asti olin varma, että minusta tulee eläinlääkäri, mutta ysinluokan tetin jälkeen tajusin että biologia ja kemia eivät ole minun alaani. Lukiossa sain sitten päähäni että haluan oikikseen. Tuo haave elää yhä mutta ei ehkä niin elinvoimaisena, sillä rinnalle ovat tulleet myös kauppakorkea ja erilaiset terveys-/hyvinvointialat. Tekisin mielelläni töitä liikunnan parissa, mutta toisaalta en ole vielä keksinyt tuolta rintamalta itseäni kiinnostavaa ammattia. Olen ehkä myös sitä mieltä että meikäläisen kohdalla olisi parasta pitää työ työnä ja liikunta harrastuksena...Lisäksi mietin aikani myös ravitsemusterapeuttia mutta sitten sain kuulla, että se vaatisi kemian tai psykologian kirjoittamista ja psykan kursseja kävinkin aikani ihan hyvällä menestyksellä, kunnes luovutin. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

IMG_1958


IMG_1759




Yliopistoon suuntaaminen nyt kuitenkin siis näyttäisi alasta riippumatta 99,9% varmalta, mutta viime vuonna sain myös ajatuksen välivuodesta ennen sinne suuntaamista. Olen kuitenkin aina hinkunut ulkomaille ja halunnut nähdä maailmaa mutta mikäli nyt suuntaisin suoraan lukiosta yliopistoon, se luultavasti jäisi. Ja kun yliopiston jälkeen on paprut kädessä (ehkä joskus tuhannen vuoden päästä), on siinä vaiheessa jo ehkä korkea aika mennä oman alan töihin ja sittenhän on se mies, 1,5 lasta, tila-auto, omakotitalo ja kultainen noutaja. No, ehkä nyt ihan vähän liioittelin, mutta pointti oli siis kuitenkin se, että mikäli olen lähdössä, olisi se parasta tehdä nyt :D

IMG_1620




Sitten herääkin kysymys, että minne. Olen palloillut pitkään au pairin hommien (USA) ja Australian välillä. Omalta osaltaan au pairina työskentely olisi varsin ihanteellista, sillä tykkään lapsista ja samassa paikassa hieman pidempään oleminen olisi myös omalla tavallaan pysyvämpää. Au pairina kuitenkin on se ongelma, että mikäli menee jonkin firman kautta (mikä varmaan olisi järkevintä), on minimiaika perheessä tietääkseni vuosi. Tämä tarkoittaisi sitä, että mikäli lähtisin syksyllä (kevät ja kesä on oltava töissä ja tehtävä rahaa ihan riippumatta siitä lähdenkö Utsjoelle vai Aasiaan :D), olisin takaisin Suomessa vasta seuraavana syksynä, jolloin en ehtisi yliopiston pääsykokeisiin ja välivuosi venyisi vähintään puolella lisää. Se, olisiko tuo sitten maailman loppu, on eri asia. 

Toinen ykkösvaihtoehtoni on jo pitkään ollut Australia siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aina halunnut Australiaan ja koen, että turistina tuonne matkustaminen olisi vain vähän niinkuin pintaraapaisu, joten tekisin mielelläni myös töitä maassa. Hieman mietityttävä asia tässä on kuitenkin se, että lennot tuonne toiselle puolelle maailmaa ovat varsin kalliit ja mitä jos sitten en löydäkään mitään työtä paikan päältä? Olen kyllä kuullut kerran jos toisenkin että 'kyllä tekevälle aina töitä löytyy', mutta mitäs jos ei löydykään. Lisäksi olen myös miettinyt kaikkea sitä pykäläviidakkoa, mikä edessä olisi: enhän tiedä puoliakaan, mitä kaikkea tulisi tehdä ennen kuin saisin edes tehdä töitä maassa. Jonkin luotettavan firman kautta au pairiksi lähteminen olisi tässä mielessä kuitenkin helpompi, sillä silloin joku neuvoisi kaiken kädestä pitäen ja selvittäisi pykäliä ja papereita. Toisaalta, kyllä kai kaikki selviää, jos vain oikeasti haluaa. Ja onko aina edes kannattavaa mennä ojan yli siitä, missä se on kapeimmillaan?

IMG_1881

P.S Kuvat parin vuoden takaiselta Bulgarian reissulta

-Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti