4.9.2016

Kuopio Maraton 2016 eli kuinka paljon voi mennä pieleen yhdessä juoksussa

Kaikki postauksen kuvat: Senni

2016-09-04 02.52.45 1

2016-09-04 02.52.44 1


Eilinen puolikas oli omalta osaltani niin suuri floppaus, että siinä riittää nieleskeltävää toviksi.

Valmistautuminen oli mennyt omasta mielestäni ihan hyvin ja vielä aamullakin kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan. Mitä nyt vähän ihmettelin kun jouduin ravaamaan vessassa vähän väliä vaikka en ollut juonut aamulla kuin lasin vettä. Kuopio-hallillakin kaikki meni vielä loistavasti: ihan jees alkuverkka, vielä vähän banaania ja vika vessareissu. Fiilis siis kaikin puolin hyvä. Kunnes startti paukahti.

2016-09-04 02.54.11 1
Än yy tee...

2016-09-04 03.01.11 1
...nyt!

Alku oli aikamoista repimistä, kun vuoroin ohitteli ja vuoroin jarrutteli ison ihmisletkan keskellä. Olin päättänyt lähteä tuon 2h jäniksen matkaan ja sitä punaista ilmapalloa seuraillen loikin siellä jossakin jäniksen takana. Jossain vaiheessa ekojen kilsojen aikana vilkaisin kelloa, ja sehän näytti keskivauhtia 5:06 ja minunhan piti siis juosta vauhtia 5:40. Yritin toppuutella vauhtia, mutta kun jänis loittoni koko ajan, en sitten kuitenkaan antanut itseni höllätä, vaan loikin menemään massan mukana. Sykkeitä en paljon viitsinyt katsella, sillä tiesin että ne olivat ihan pilvissä, kun jo torin kohdalla puuskutin ihan liikaa.

Pikkuhiljaa letka alkoi venyä ja jossain vaiheessa minunkin oli vain himmattava, tämän jäniksen vauhtia en pääsisi maalin asti. Himmaamisesta ei kuitenkaan juuri ollut hyötyä, kun seuraava kilometri (olisko ollu kuudes tai seitsemäs) oli lähes koko ajan nousua. Noiden nousujen aikana aloin ihmetellä koko ajan pahenevia vilunväreitä, vaikka juoksin auringossa ja lämmintä oli sen verran, että kävellessäkään ei pitäisi olla kylmä, saati sitten noilla sykkeillä ylämäkeä juostessa. Unohdin kuitenkin nuo vilunväreet ja yritin vain liikuttaa tossua toisen eteen vaikka jalka painoi koko ajan enemmän ja hengitys oli työn ja tuskan takana. Edes kannustusjoukot kahdeksannen kilometrikyltin jälkeen eivät saaneet oloa helpottamaan, vaan itkin vain mielessäni tuskaista oloani. 

Jossain vaiheessa (kympin jälkeen?) vilunväreet olivat jo niin pahoja, että olin oikeasti ihan kylmissäni ja iho oli ihan kananlihalla, mikä oli siinä tilanteessa varsin absurdia. Myös jalat olivat jostain syystä niin spagettia, että alamäessä piti ihan keskittyä, ettei polvet notkahtaneet. Ajattelin, että ei tää näin tule onnistumaan, pakko on jotain tehdä, joten hölläsin seuraavaan isoon ylämäkeen kävelyksi ja otin geelin. Jospa se vaikka auttaisi. Mäen päällä jälleen juoksuksi (vaikka ei sitä kyllä sellaiseksi voinut kutsua). Tunnustelin oloa koko ajan eikä mitään merkkiä paremmasta tullut vaikka vauhti oli jo ihan olematon. Hoiperteleva menoni alkoi ilmeisesti olla jo kanssajuoksijoistakin hieman huolestuttavan näköistä, kun joka toisen ohittajan suusta kuului tsempit ja yksi nainen tarjosi geeliäkin. Siinä vaiheessa niistä ei enää ollut paljon apua ja jossain kahdennentoista kilometrin tietämillä kamelinselkä vain katkesi erään ylämäen jälkeen ja ensin juoksu putosi käveyksi ja sitten muutaman askeleen jälkeen notkahdin tien viereen. 


2016-09-04 02.52.43 1
Tämä oli ilme ja ryhti kun juostuna oli vasta 8km.

Seuraavassa risteyksessä oli liikenteenohjaajia ja toinen heistä juoksi heti kysymään, että tarvitseeko apua. En juurikaan saanut suustani mitään järkevää vastausta ja niinpä mies päätteli, että taitaa se tarvita, ja soitti ensiaputyypit, Siinä sitten istuksin tien poskessa ja yritin saada hengitystä tasaantumaan. Koko ajan oli kylmä eikä liikenteenohjaajan tuoma vesikään oikein meinannut mennä alas. Hengityskään ei ottanut tasaantuakseen. Jossain vaiheessa punaisiin liiveihin pukeutuneet tyypit sitten saapuivat ja minut nostettiin auton takapenkille makaamaan. Tuossa vaiheessa en juurikaan enää tuntenut käsiä tai jalkojani ja päässä oli kamala paineen tunne. Kun etupenkiltä kysyttiin nimeäni, ei s:n ääntäminenkään enää onnistunut. Hyperventiloin siis vain niin pahasti, että kehosta poistui liikaa hiilidioksidia, joka ilmeni noin.

Hallille päästyä minut talutettiin ensiapupisteeseen ja hengitystä yritettiin saada tasaantumaan ja samalla juotettiin suolavettä. Alkuun jo helpotti, kunnes olin nousemassa tuolista ilmeisesti liian aikaisin ja huimaamisen takia rojahdin takaisin tuoliin ja hyperventilointi alkoi uudestaam. Siinäpä sitten hengittelin pussiin ja yritin aina välissä juoda suolavettä ja pikkuhiljaa hengitys alkoi tasaantua. Lopulta sain jo luvan lähteä, kun kannustusjoukkoni saapuivat taluttamaan minut pukuhuoneeseen ja vahtimaan, että pysyn suihkussa pystyssä. Suihkun jälkeen olo alkoi onneksi pikkuhiljaa helpottaa ja enää ei ollut niin kylmäkään. 

En keksi, miksi kehoni ylipäänsä reagoi noin vahvasti. Alkuvauhti toki oli varmasti ihan liian kova. Nestehukka, joka vilunväreet aiheutti, täytyi olla jo ennen starttia, sillä en ole koskaan saanut nestehukasta johtuvia vilunväreitä, vaikka olen juossut kuinka kovassa helteessä, ja nyt lämpötila oli kuitenkin ihan inhimillinen. Näin jälkeenpäin huomasin myös sen, että juokseminen ei oikeastaan ollut missään vaiheessa mukavaa: alun kyttäsin jänistä ja takaraivossa hakkasi vain se kahden tunnin alitus ja siinä vaiheessa kun tajusin, että alle kahden tunnin ei tänään päästä vaikka olisi lampun henki ja kolme toivomusta, alkoi mielessä vain pyöriä toivoton ajatus siitä, miten ikinä pääsen maaliin asti.

Mitä siis tästä opimme? 1. Muista negatiivinen splitti, eli alku sen verran rauhallisemmin, että voi vielä kiihdyttää, ei toisinpän. 2, Nesteytys kohdilleen. 3. Muista myös nauttia, äläkä vain juokse kellon kuva silmissäsi. Ehkä nyt siis riittäisi, että on juossut kerran pää edellä puuhun ja toista kertaa ei enää tarvita

3
Siispä ensi kerralla tällä alkuverkan ilolla.
Essi

2 kommenttia:

  1. Moi Essi! Etsin blogipostauksia/kokemuksia Kuopio Maratonilta. Saako tämän postauksen jakaa Maratonin facebook-sivuilla? Mukaan tulee myös muita blogeja. :) terkuin, Iisa
    P.s harmi että juoksu takkusi, ensi kerralla parempi onni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saa jakaa!:) ja niin, jospa ensi kerralla menisi hitusen paremmin :D

      Poista