4.8.2016

Viisi viikkoa H-hetkeen

Jep, enää päivää vaille viisi viikkoa Kuopio Maratoniin, joka tarkoittaa siis neljää täyttä treeniviikkoa ja yhtä kevennettyä. Hui! Piti ihan tarkistaa, kun luulin, että niitä viikkoja olisi edes yksi enemmän, kun vastahan siihen oli vielä ikä ja terveys aikaa. No, kyllähän kuukaudessakin ehtii vielä onneksi jonkinnäköistä saada aikaan.

Viime aikoina ohjelmassani onkin ollut enenevissä määrin vauhtikestävyyttä ja vetoja, mutta myös niitä pitkiä treenejä, että saataisiin lisää sitä vauhtia ja että kroppa tottuisi pidempiin suorituksiin. Oikeastaan noista keskimittaisista vauhtikestävyyslenkeistä onkin tullut melkein mun lemppareita, kun saa juosta sen verran kovempaa, että itsekin huomaa liikkuvansa eteenpäin, mutta ei sentään ole niin oksennuksen partaalla kuin ratavedoissa ;) Keskisykkeet noilla lenkeillä ovat vieläpä olleet ihan maltilliset, joten vauhtiakin voi pikkuhiljaa lisäillä, kun usko omaan jaksamiseen kasvaa. Ja jopa sitä hieman kadoksissa ollutta runner's highta eli juoksuflowtakin on voinut aina silloin tällöin bongailla noilla vauhdikkaammilla kilsoilla.

2016-07-31 11.13.18 1


Pidemmätkin lenkit on pikkuhiljaa alkaneet maistua paremmin, joka ehkä vain johtuu siitä omasta korvien välisestä asennoitumisesta. Enää ei tee yhtään niin pahaa tehdä parin tunnin treeniä kaksi kertaa/vko (toinen juosten, toinen esim pyörällä), kun siihen on jo opetellut asennoitumaan, mutta kyllähän se alkuun teki tiukkaa, kun oli tottunut tekemään vain yhden pitkän/vko, eikä noita keskipitkiäkään tullut pahemmin harrastettua. Kyllä se aika jostain löytyy kun on tarvis. 

Nuo lyhyet vedot ovat kyllä sitten ihan oma lukunsa, silkkaa masokismia :D Aina tuntuu parin vedon jälkeen, että ei kyllä millään tuu kymmentä, mutta kyllä ne silti aina jostain kaivaa. Eihän se erityisen mukavalta tunnu 400m:n vikalla satasella kun hapottaa ja oksettaa ja vaikka mitä ja tuntuu että jalkaakin pitää nostaa väkisin, mutta kyllä se fiilis sen jälkeen on ihan jees! Ja kyllähän nuo vedot on oikeita itsetunnon kohottajia, kun huomaa, että kyllä sitä vauhtiakin on, kun vaan vähän sietää epämukavuutta. Onneksi niitä ei kuitenkaan näin pidemmän matkan juoksijan ohjelmassa ihan joka päivä ole :D


2016-08-04_06-12-08


Syyskuun kolmennelle tosin toivoisin vaikkapa jotain auringon painumista Utsjoelle tai jotain muuta, joka takaisi, että sää ei ole +26 ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Juoksin viimeksi maanantaina pitkiksen pilvettömältä taivaalta porottavan auringon alla, ja voin vain todeta, että kyllähän siitä tervanjuonnista elävänä selvisi, mutta se jäätävä hedari! Vaikka join matkan aikana kuitenkin litran urheilujuomaa. Että jos tuohon vielä lisäisi sen puolimaravauhdin ja mukista suuhun osuvan olemattoman nesteen määrän, niin noutaja voi olla aika lähellä.

Summa summarum: vauhtia on kaivattu ja sitä on pikkuhiljaa alkanut tullakin. Suurin huolenaihe vain sään lisäksi on se, että säilyykö tuo vauhti lähtölaukauksesta maaliin asti?

Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti