19.7.2016

Roadtrip osa 3: Helsinki

Nyt viimein roadtripin viimeiseen osaan, joka koostuikin sitten pelkästään Helsingistä.

Ruisrock-yön vietimme siis koulumajoituksessa. Tai no oikeastaan vain muutaman tunnin, sillä olimme koululla joskus kolmen aikaan ja bussimme Helsinkiin lähti 6.55. Muutaman tunnin kooman jälkeen siis pakkasimme kamamme ja hyppäsimme jälleen bussiin. Tuosta koko bussimatkasta ei varmaan kenelläkään ole hirveitä muistikuvia, sillä jokainen torkkui enemmän tai vähemmän koko matkan. Ja oli muuten hiljainen bussi, taisi joku muukin nukkua...

Helsinkiin päästyämme ostimme ensimmäisenä HSL:n neljän vuorokauden lipun ja tämän jälkeen vain suunnistimmekin majapaikkaamme. Kata yöpyi siis omien sukulaistensa luona ja minä ja Senni Sennin sukulaisten luona, sillä emme kaikki viitsineet tunkeutua samaan paikkaan ja kun metrot ja ratikat kulkee, ei tuo edes tuottanut ongelmia. Leväytettyämme tavaramme taas lahjakkaasti ympäriinsä, pääsimme vihdoin suihkuun pesemään pois se kaikki ruisrokkipöly. Ja sitä muuten riitti....Koululla, jossa olimme yöpyneet, olisi siis myös päässyt suihkuun, mutta jono sinne oli melkoinen ja kun aikaa oli vain muutama tunti, emme viitsineet purkaa koko rinkkaa, kun se olisi pitänyt kuitenkin heti pakata takaisin.

Sunnuntai oli kyllä varsinainen koomapäivä, kun piti pitää itsensä väkisin hereillä iltaan asti, että saisi illalla nukuttua. Tuona päivänä emme edes tainneet tehdä mitään erikoista, kävimme pyörimässä vähän kaupoilla ja söimme jossakin Turkkilaisessa (?) paikassa, jossa otin ihan älyttömän hyvä falafel-pyöryköitä. Illalla käytiin vielä Sennin kanssa kävelemässä siinä lähiseuduilla, että pysyttiin hereillä. Jos ei muuta nähty tuolla reissulla, niin ainakin kaikennäköisiä ja -ikäisiä futaajia :D Tuolloin oli siis juuri menossa Helsinki cup, jota pelattiin myös siinä ihan meidän läheisellä kentällä, joten erikokoisia jalkapalloilijoita juoksi vastaan vähän väliä.

2016-07-19_12-58-59


Maanantaina kunnon yöunien jälkeen olikin sitten jo hieman energisempää porukkaa, joten starttasimme aamun Sennin kanssa lenkillä. Tai no minä juoksin ja Senni polki mukana pyörällä, sillä olen ehkä maailman huonoin suunnistaja enkä varmaan olisi osannut takaisin ilman kartturia...
Majapaikastamme oli varmaan alle kilsan matka Helsingin keskuspuistoon, ja siispä suuntasimme sinne. En ollut koskaan aiemmin käynyt tuolla "puistossa", mutta sehän oli aivan ihana paikka ja maasto oli ihan loistava juoksulle tai mille vaan urheilulle (niin kauan kun muistaa varoa niitä sairaannopeita työmatkapyöräilijöitä).

Lenkin jälkeen olikin sitten vuorossa Fazerin aamupala ja kyllä oli jo nälkäkin! Puolentoista viikon ruisleivän puputtamisen jälkeen oli niin luksusta päästä tuollaiselle isolle aamupalalle. Pelkkä puurokin maistui niin hyvältä! Hintaa tuolla aamupalalla taisi muistaakseni olla 12,90e ja siihen kuului kaikennäköisiä leipiä, croissanttia, karjalanpiirakoita, normaalit leivänpäälliset, kylmäsavulohta, puuroa, hilloja, jugurttia, erilaisia myslejä, kuivattuja hedelmiä, juustotarjotin, smoothieta ja vaikka mitä muuta. Jälkkäriksi oli vielä useamman sorttista kakkua, sekä tietysti Fazerin suklaakonvehteja. Ja jopa se kahvi oli niin hyvää, että minä, joka en koskaan juo kahvia, join kokonaisen kupillisen irvistämättä! Kaikenkaikkiaan siis varsin hintansa väärti.

2016-07-15 09.18.25 1
Ensimmäinen kierros. Oli vissiin tosissaan nälkä ja kiire syömään kun on hillotkin lentäny lautasen reunalle...

Aamupalan jälkeen ajelimmekin ratikalla vähän siellä täällä katselemassa paikkoja ja käväisimme myös välillä "kotona", jossa saimmekin ehkä parasta pasta carbonaraa, jota olen eläissäni syönyt. Illalla suuntasimmekin sitten Tennispalatsin katsomaan Central Intelligence. Elokuva oli kyllä juuri niin hyvä kuin odottaa saattoi; "jännitys" ja huumori (sekä Dwayne Johnson) eivät petä koskaan.

2016-07-15 09.18.26 1

Tiistaina olimmekin sitten ohjelmoineet aamupäivän ihan vapaaksi, joten lähdimme Sennin kanssa ruokakauppaan sekä metsästämään meikäläiselle bikineitä, jonka jälkeen palasimme takaisin tekemään ruokaa eli kanakastiketta, riisiä ja salaattia (tuli muuten sitten sekin kiintiö täyteen tällä reissulla). Kun olimme sulatelleet ruokaa vähän aikaa aka. pläränneet somea pari tuntia, miittasimmekin sitten katan kanssa keskustassa ja vähän aikaa pyörittyämme päätimme mennä Coffee Houseen kahville.

2016-07-15 09.18.28 1


Kahvittoman kahvittelun jälkeen päätimmekin sitten lähteä käymään The Hernesaarenrannassa, kun olimme siitä niin paljon kuulleet. Siispä ratikan ja bussin kautta Hernesaareenrantaan ja täytyy kyllä sanoa, että onhan se kaunis paikka, varsinkin kun sääkin oli niin aurinkoinen. Löylyyn emme sentään viitsineet mennä, vaikka siellä näkyikin olevan paljon porukkaa, vaan kiersimme rantaa, jonne olikin kerääntynyt paljon porukkaa aina lapsiperheistä piknikkiä pitäviin pariskuntiin. Ja oli ne asunnotkin ihan kivoja. Kyllähän semmoinen joku kiva pikku lasikattohuoneisto Hernesaarenrannasta kelpaisi jos olisi hirveästi ylimääräistä rahaa ;) Että siihen säästäessä...

2016-07-15 09.18.29 1

2016-07-15 09.18.30 1


Joskus kuuden aikoihin menimmekin sitten vielä Amarilloon viimeisen Helsinki-illan mättölounaalle. Onneksi oltiin liikenteessä ennen kuin nälkä ehti yltyä aivan jäätäväksi, sillä sitä olikin sitten hyvä kasvatella siinä odotellessa, oli nimittäin vähän ruuhkaa ja taisi mennä 45 minuuttia ennen kuin pääsimme edes pöytiin ja tilaamaan. Päätettiinkin olla ihan hurjia, eikä otettu sitä perinteistä turvallista hampurilaista, vaan minäkin otin Chicken pocketin, jossa on siis ranujen lisäksi broilerilla, vuohenjuustolla ja salaatilla täytetty tortilla, sekä paholaisen kastiketta ja jotakin salsaa. Vitsit että oli muuten hyvää! Taisi hampurilainen saada kovan kilpailijan...Tuo aterian jälkeen olikin sitten hyvä painua pehkuihin täysin kuvuin.

Keskiviikkona olikin sitten haikea viimeinen päivä ja kotiin lähtö. Aamusella kävin vielä vikalla lenkillä keskuspuistossa ennen pakkausoperaatiota. Siinä sitä olikin sitten hommaa, kun yritimme survoa kaikki kamat takaisin rinkkaan, mutta kyllä ne sinne lopulta kuitenkin meni. Sitten vain salaattibaarista matkaevästä ja viimeistä kertaa Onnibussiin. Tämä matka taisikin olla sitten koko reissun haasteellisin, sillä oli tullut käsky jäädä odotteleman erästä matkustajaa jollekin pysäkille, ja siinä me sitten odottelimme puoli tuntia eikä koko matkustajaa edes näkynyt. Lopputulos oli siis puoli tuntia myöhässä oleva bussi ja hyvin vihainen kuljettaja. Onneksi jatkobussi Jyväskylässä kuitenki odotti ja pääsimme siihen, joten loppumatka sentään meni ihan hyvin.

Kaikenkaikkiaan Roadtrip oli yksi elämäni parhaimmista reissuista! Oli mukava nähdä uusia paikkoja ja elää aika lailla ilman suunnitelmia, senkuin meni ihan spontaanisti vain. Onnibussikin palveli lähes moitteetta koko 40 euron edestä, jonka noista lipuista yhteensä maksoin. Toki matkaseurallakin oli varmaan osansa, en ehkä kestäisi ketä vain puoltatoista viikkoa ;) Ja jos ei tästä hyvien muistojen lisäksi jäänyt muuta käteen, niin ainakin hyvät hartiavoimat, kiitos rinkan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti