11.4.2018

Viikon havainnot

Jodel on tyhmä (ja yllättyneitä olivat?). Aukaisin sen jälleen pari päivää sitten ensimmäistä kertaa vähään aikaan ja kutakuinkin toisena oli keskustelu siitä, minkä väriset hiukset on naisilla hyvät (ilmeisesti siis kai kysyttiin miesten mielipidettä). Kuulemma kaikki käy kunhan ei oo shokkivärejä. Puhuttiinkohan siinä punapäistä?

2018-04-11 06.48.19 1


Kuulosuojaimet salilla. Moni varmasti käyttää salilla erinäköisiä kuulokkeita, mutta olettekos tulleet ajatelleeksi kuulosuojaimia? En minäkään, mutta pari päivää sitten törmäsin tähän ja jäin vain miettimään, että olikohan ne radiokuulosuojaimet. Ois hei aika kätsyt ;)

Suomen kesä alkoi! Ainakin säätiedotuksen mukaan melkein koko viikon pitäisi paistaa aurinko ja lämmintäkin olla sen verran, että ilman toppatakia pitäisi pärjätä. Nyt siis kannattaa kaivaa ne arskat esille ja nauttia tästä säästä, sitä kun ei ikinä tiedä kuinka pitkään tämä kesä täällä Suomessa kestää. Ja kannattaa muistaa laittaa aurinkorasvaa siihen nenänpäähän joka sieltä aurinkolasien ja karvahatun alta näkyy, ettei se pala jo näin heti kesän kynnyksellä.

2018-04-11 06.48.22 1
Talvi taputeltu!

Ihmisten ilmoilla juoksutossu liikkuu aina lujempaa. Viimeeksi pari päivää sitten pk-lenkki vaihtui vauhtikestävyydeksi ja tais se vähän lipsua jo maksiminkin puolelle, kun porukkaa oli niin paljon liikenteessä, että en vain kehdannut löntystellä kuin mikäkin etana. Suosittelen siis tekemään ne Usain Bolt -kruisailut semmoisella vilkkaalla paikalla, jos haluaa vähän psykologista lisävauhtia ;) Ja muista satunnaisista kanssajuoksijoistahan saa myös vauhtia, kun on pakko hyökätä peesiin! Eli jos joku oikein gasellin näköinen Bolt vilahtaa ohi niin eikun messiin vain, voit vaikka yrittää tehdä tuttavuutta siinä samalla ;)

Ihmisen kehitys menee selkeästi vähän tällein sykleissä. Pienenä nukutaan päikkäreitä, pukeudutaan lämpimästi sekä heitellään pihalla kärrynpyöriä ja liikuntatunneilla leikitään salin katosta roikkuvissa renkaissa. Sitten ollaan vanhoja ja viisaita, ei suostuta nukkumaan päikkäreitä, juostaan nilkat paljaina ja vihataan liikuntatunteja ihan vaan tava vuoksi. Lopulta ollaan vielä vähän vanhempia, jolloin nukutaan taas mielellään päikkäreitä, kauhistellaan teinien paljaita nilkkoja ja roikutaan pää alaspäin niissä salin renkaissa.

2018-03-20 01.02.55 1


Formulat on vaarallisia. Ferrarin mekaanikko jäi Räikkösen alle ja loukkaantui. Kauheasti ei kyllä tule formuloita seurattua,  mutta toivottavasti se nyt oli edes se auto minkä alle se jäi, muutenhan voisi melkein luulla, että Suomen taso formuloissa on yhtä hyvä kuin jalkapallossa.

Mun sisustustaitoja ei ymmärretä. Kuulemma mun sisustustaidoissa tai kai enemmänkin sisustusinnokkuudessa ois vähän toivomisen varaa. En kyllä ymmärrä kun just aamulla ihailin, kuinka mun sininen tiskirätti sopii niin nätisti sisustukseen.

Oletteko tehneet yhtä hyviä havaintoja tällä viikolla? :))

-Essi

Kuvat: Senni Rissanen

20.3.2018

Liikuntapohdintoja

Mietin alkuvuodesta pitkään, että mitäs pläänejä sitä sitten kehittelisi tälle vuodelle ja minkälaista treeniä sitä haluaisi tehdä. Tulin sitten lopulta siihen tulokseen, että en ole valmis lyömään lukkoon mitään suuria aikatavoitteita, joten päätin, että vedän ainakin alkuvuoden hyvin fiilispohjalta, mutta kuitenkin edes vähän järkeä käyttäen :D

2018-03-20 01.02.53 1
Kuvat: Senni Rissanen

2018-03-20 01.02.54 2


No, miten se sitten on lähtenyt toteutumaan? Hmm, hyvin ja huonosti :D Kuten viime postauksessa mainitsin, se fiilispohjalta tekeminen on siis sujunut tosi hyvin, mutta se järki-osuus ei ehkä ihan niinkään. Mutta ei se oo niin vakavaa, pääasia että on hauskaa! Ja olen mä nyt kuitenkin saanut itseäni taas pikkuhiljaa ruotuun ja saanut lihaskunnon ja kovatehoisempien treenien oheen mukaan lisää myös sitä pk-treeniäkin.

Tälle vuodelle en siis ole tehnyt vielä mitään aika-tai matkatavoitteita, mutta syksyn Kuopion puolikkaalle olen jo lupautunut henkilökohtaiseksi jäseneksi, ja Pullukka Runillakin hotsittaisi hieman käydä pinkaisemassa joko se kymppi tai puolikas, mikäli työvuorot sen sallivat. Sen tarkempia suunnitelmia en ole tehnyt, enkä näillä näkymin varmaan teekään. Myös liikuntamuodot varmasti hieman muuttuvat kesän myötä, sillä muutan kesäksi kotikotiin Suonenjoelle sinne metsän keskelle, eli esimerkiksi salia ei ole ihan muutaman kilometrin säteellä :D


2018-03-20 01.02.52 1


Myös tuo viime vuoden puolella alkanut kehonhallinnan teema on edelleen varsin kovassa huudossa ja musta on vaan edelleen niin siistiä pystyä tekemään kaikennäköisiä erilaisia asioita :D Siksi onkin tullut tehtyä varsin paljon kaikennäköistä liikkuvuuteen, räjähtävyyteen ja yleiseen kehonhallintaan liittyvää, ja mikä parasta, se on jopa tuottanut vähän tulostakin! Eli näy loppua näille siltakuville ;) Ja jostain syystä mun kroppa on ollut ain apaljon vastaanottavaisempi lihakselle kuin vauhdille, joten onhan se ihan motivoivaakin kun näkee sitä kehitystäkin ainakin kerran ja kesällä. Että ei kai musta nyt oikeen mitään kestävyysurheilija-kukkakeppiä enää ikinä tule (toivottavasti), mutta se ei ole lainkaan huono asia!


2018-03-20 01.02.55 1

-Essi

15.3.2018

Long time no see!

Viimeisin postaus on peräti viime vuoden puolelta ja sen jälkeen ei ole tullutkaan kirjoiteltua kuin jokunen luonnos, jotka eivät kuitenkaan nähneet luonnonvaloa. Jossain välissä jo mielessäni kuoppasinkin koko blogin, mutta täällä sitä nyt kuitenkin ollaan! Joulun ja vuodenvaihteen jälkeinen aika olivat kyllä semmoista hulabaloota, ettei ehtinyt oikein edes kissaa sanoa saati blogia aukaista, mutta nyt kun tätä aikaa taas vikan periodin alkaessa ilmaantui, niin vähän alkoi tämä näppiksen naputtelukin hotsitella. Joten here I go again :D

2018-03-14 12.42.29 1 (1)


2018-03-14 12.45.29 1

No mites mulla on sitten mennyt tässä viimeisten kuukausien aikana? No, kuten jo mainitsinkin, niin kiirettä on pitänyt :D Viime periodissa noppia kertyi kasaan sen 27 eli melkein yhden lukukauden opintopisteet yhteen periodiin, joten hommaa oli riittävästi. Muutakin on toki ehditty, kuten pyörähtää Turussa pikkulaskiaisessa, sairastaa ihan liikaa, sitsata useampaan otteeseen, urheilla, sekä saada taas vaihteeksi yksi anemia-diagnoosi. Nyt meno näyttäisi kuitenkin ehkä vähän tasaantuvan tässä periodissa ja kohtahan on hei vappukin! Sitä varten kannattaakin alkaa jo kerätä voimia, sillä Suomen pisin vappu voi koetella urakalla :D

2018-03-14 12.41.58 1

2018-03-14 12.40.24 1 (1)

Urheilun saralta siis viime aikoina on taas hieman otettu takapakkia sillä fyysisellä saralla, sillä jostain syystä vastustuskyky on nyt ollut täysi nolla ja oonkin imuroinut itteeni kaikki vastaan tulevat taudit. Henkinen kantti kuitenkin on koko ajan ollut aika kohdillaan, eli intoa ja motivaatiota ois vaikka muille jakaa ja saa pikemminkin toppuutella itseänsä, että kaikkea ei voi tehdä, varsinkaan yhtä aikaa. At the moment olen sentään kuitenkin terve, joten jospa tämä tästä (kop kop), varsinkin kun raudan tankkauskin on taas kovassa vauhdissa. Huomasin muuten myös tuossa luonnoksia lueskellessani, että johonkin luonnokseen olin intoillut, kuinka yksi tavoitteeni toteutui, kun saan vihdoinkin spagaatin. No, viime viikolla sitten otin ja liukastuin pihalla salilta tullessa ja reväytin ilmeisesti takareiteni. Että eipähän tarvitse sitä spagaattiakaan nyt toviin taiteilla :D

2018-03-14 12.39.31 1 (1)

Luonnoksissa näkyi olevan myös yksi alkuvuodesta rustailtu teksti siitä, mitä sitä oikein tälle vuodelle suunnittelisi, joten palailen niihin kohta puoliin!

Kuulemisiin!

-Essi

27.12.2017

Vegaanihaaste

Tämän otsikon kirjoitin tuonne luonnoksiin jo reilu kuukausi sitten, kun eräs päivä sain idean jonkinlaisesta omatoimisesta vegaanihaasteesta. Tenttien, muuttorumban ja jouluhässäkän takia se kuitenkin jäi vähän unholaan, mutta kuinkas ollakaan, jouluaaton iltana facebookin etusivua selatessani näytölle lävähtikin Vegaanihaasteen mainos! Ihan kuin joku olisi lukenut mun ajatukset...siispä ei muuta kuin muutama klikkailu, ja mä olin mukana!

Vegaanihaaste on siis Oikeutta eläimille -yhdistyksen järjestämä kampanja, joka on järjestetty vuodesta 2014. Haasteen tavoitteena on tehdä kasvissyönnin kokeilemisesta mahdollisimman helppoa ja madaltaa näin kynnystä vegekokeilulle. Jokainen osallistuja saa kuukauden ajan joka päivä sähköpostiinsa uutiskirjeen, joka sisältää tietoa kasvissyönnistä, sekä erilaisia reseptejä. Lisäksi niin halutessaan osallistuja saa myös henkilökohtaisen tuutorin. Haaste on siis täysin ilmainen, eikä tietenkään sido mihinkään ja sitä voi myös toteuttaa soveltaen, esimerkiksi vaikka vain vähentämällä eläinperäisen ruoan kulutusta.

2017-12-26 10.13.43 1


Itse olen jotenkin huomannut, että sen jälkeen, kun muutin omilleni, on eläinperäisen ruoan kulutus vähentynyt varsin radikaalisti. Eikä oikeastaan edes mitenkään tarkoituksella, vaan aika lailla huomaamatta. Tällä hetkellä lihaa tulee syötyä ehkä noin kerran tai kaksi viikkoon, kun ennen sitä meni sen kaksi kertaa päivässä :D Toki käytän vielä kananmunia sekä maitotuotteista heraprotskua, (kahvi)maitoa ja toisinaan myös juustoa ja rahkaa, eli mikään vegaani en siis todellakaan ole. Ajattelin kuitenkin, että tästä nykyisestä vegaanihaasteeseen siirtyminen ei pitäisi olla kovin suuri mullistus. Tosin ainakin näin alkuun sovellan haastetta todennäköisesti sen verran, että pidän tuon heran ihan siitä syystä, että koen tuon lisäprotskun itselleni tarpeellisena lisänä, enkä nyt ihan näin kuukauden takia viitsi aka raaski erikseen ostaa kasvipohjaista prodea.

Snapchat-1014949618


Itselläni kiinnostukselle kasvisruokavaliota kohtaan ei varsinaisesti ole mitään yksittäistä syytä, vaan se on ennemminkin useamman asian summa. Jo joskus vuonna nakki ja makkara katsottuani Netflixistä erään lihansyönnin terveysvaikutuksista kertovan dokumentin (jonka nimeä en nyt muista), aloin pohtia asiaa jonkin verran. Eettisyys- ja ympäristöaspektit nyt toki on jollain tavalla ollut aina tiedossa, mutta niitäkin olen tullut viimeaikoina pohtineeksi ehkä hieman enemmän. Ennen olin varsin vahvasti sitä mieltä, että en millään selviäisi ilman lihaa, eikä mulla edes olisi minkäänlaisia intressejä sellaiseen, mutta viimeaikoina kun se liha on vain jotenkin jäänyt, on niitä perusteita lihan syönnille tullut pohdittua enemmänkin. Että tarvitsenko mä sitä oikeasti johonkin? Ja näiden lisäksi olen toki myös erilaisten haasteiden ja kokeilujen suuri fani, joten miksipä ei ;) Ei vaan, vakavasti ottaen: jos kerran on yhtään kiinnostusta asiaa kohtaan, niin miksipäs sitä ei kokeilisi!

2017-12-26 10.13.45 1


Omalla kohdallani suurin haaste lihan kokonaan jättämisessä on varmaankin raudan puute, sillä rautaahan on eniten nimenomaan lihassa, ja siinä se on myös parhaiten imeytyvässä muodossa. Kun jo tavallisellakin sekasyöjän ruokavaliolla olen onnistunut hankkimaan anemian kahdesti, täytyy varsinkin kasvisruokavalion kanssa katsoa vähän tarkemmin, että sitä sitten tulee tarpeeksi. Toki rautakuuri on kyllä muutenkin ollut nyt suunnitteilla, joten voisihan sen yhdistää vaikka tähän samaan syssyyn. Toki näin lyhyellä aikaa tuosta ei ehdi tullakaan mitään ongelmaa, enkä usko että se pitkälläkään tähtäimellä nousisi sellaiseksi, kunhan vain tiedostaa asian. Lisäksi haasteena voivat ainakin alkuun olla ne "kiireiset" hetket, joissa normaalisti olisi tullut napattua kaupan hyllyltä joku rahka tai tonnikalapurkki, eli se helppo ja nopea vaihtoehto. Mutta kyllä noihin kiireisempiinkin hetkiin aina jokin korvaaja löytyy, vähän siis mielikuvitusta peliin!

Mä jo ihan innolla odotan tammikuun ekaa! Kuka on messissä? :)

-Essi

21.12.2017

Vuosi 2017

Vaikka vuotta 2017 onkin vielä reilu viikon verran jäljellä, niin ajattelin tehdä kuitenkin jo pientä wrap uppia menneestä vuodesta. Tämä vuosi on ollut kyllä kohtalaisen tapahtumarikas! Jos joku olisi tammikuussa sanonut, missä olen nyt, en olisi uskonut. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin :D

Tammikuussa vietinkin vielä abivuotta ja tulevaisuuttakin täytyi siis alkaa tuossa vaiheessa jo panikoida, kun yhteishaut lähestyivät. Tuolloin myös tein aikamoisen suunnanmuutoksen siihenastisiin tulevaisuuden suunnitelmiini, joista kirjoitinkin täällä: vaihdoin välivuoden Australiassa yliopistolaiffiin ja kauppatieteisiin (vaikka tuolloin en sitä tietenkään vielä tiennytkään). Oikeastaan olin vielä aika varma, että en voisi päästä ensimmäisellä sisään varsinkaan heti kirjoitusten jälkeen, mutta halusin kuitenkin yrittää. Tammikuussa mitä ilmeisimmin myös vietin sitä viimeistä tavallista jaksoa ennen lukulomaa, ja se taiskin mulla olla varsin löysä, ainakin postaustahdista päätellen...

2017-01-21 07.20.20 1


Tieto tarttuu paremmin kun käy välillä ylösalasin🐒📚 #headstand
Taisi tosiaan olla rankka vika jakso...


Helmikuun lopussa vietettiinkin sitten penkkareita, jonka jälkeen starttailtiin lukuloma. Tasaisesti lukemista ja muuta elämää hyvässä tasapainossa ;) Täytyy kyllä myöntää, että vaikka toki luin ahkerasti, niin näin jälkeenpäin voin kyllä sanoa, että en mä sit ehkä kuitenkaan vielä tienny mitä on lukeminen :D Lukulomalla ehti siis hyvin harrastamaan kaikenlaista, nauttimaan pakkaspäivistä ja urheilemaankin ihan kiitettävästi.

IMG_20170311_180006_708
Kuva: Senni Rissanen


Maaliskuussa taidettiinkin taputella viimeiset kirjoitukset, mutta mun osaltahan sitä nyt ei kannattanut vielä kauheasti juhlia, sillä tuon jälkeen pidin lomaa kokonaista kaksi päivää, jonka jälkeen alkoikin pääsykoeurakka :D Maaliskuussa myös tein tuolloin kiertäneen juoksukaverikirja-haasteen ja pohdin tulevan kesän kisasuunnitelmia. Noihin aikoihin myös hemoglobiinini oli ottanut taas laskusuunnan eli eikun rautapillereitä popsimaan. Mistä tulikin mieleeni, että siinä kontrollissa en tainnutkaan tulla käyneeksi...

Kevät kuluikin sitten enemmän ja vähemmän (eli enemmän) pääsykoeurakan parissa ja vastapainona tälle sitten myös treenattiin aikasta paljon. Luku-urakan sen hetkisen tilan pystyikin aina arvaamaan siitä, montako treeniä viimeisten päivien aikana oli tehty. Täytyihän sitä aina johonkin purkaa savut pään sisästä :D Loppukeväästä luku-urakan loppusuoralla aloitin myös jo kesätyöt. Onneksi tuota kombinaatiota ei tarvinnut paahtaa kovin kauaa...

Snapchat-1974881055


Kesäkuun alussa saatiinkin vetää se valkoinen lakki päähän! Lukio done, ja vaikka vähän jäikin hampaan koloon, niin kyllähän sieltä kuitenkin onneksi ihan (riittävän) hyvät paperit jäi näppeihin, joten se riittäköön nyt tällä kertaa. Ja ettei juhlat venyisi liian pitkäksi, olikin seuraavalla viikolla sitten tiedossa ne kauhean karmivat pääsykokeet. Siitäkin selvittiin ja fiilis kokeesta oli ihan hyvä, kunnes junassa takaisin päin tullessa oikeat vastaukset lävähtivät nettiin ja siinä sitten niitä laskeskeltuani tulin siihen tulokseen, että ketuikshan se män. Ja vaikka siihen asti olin ollut sitä mieltä, että ei se maailma siihen kaadu, ensi vuonna sitten vain uudestaan, niin kyllähän se silti potutti aivan suunnattomasti. Varsinkin kun tuolloin oli jo tiedossa, että ensi vuonna pääsykoemateriaali ei olisi enää tuollaista alan omaa "kirjallisuutta", vaan lukiokirjoihin pohjautuvaa. Ajatus jonkin lukion historian ykköskurssin kirjan pänttäämisestä sai meinaan pienen kuvotuksen aikaiseksi...

IMG_20170603_190955_489
Kuva: Minna Sivula


No, ei auttanut kuin niellä potutus ja jatkaa matkaa. Onneksi töissä ei ehtinyt juuri asiaa pohtia ja suunnitteilla oli niin paljon kaikkea muutakin kivaa, että asiaa ei juuri ehtinyt ajatellakaan. Kesä vierähtikin varsin nopeaan kesätöiden parissa (joista mä kyllä tykkäsin kovasti!), ja ehtihän sitä kaikennäköistä muutakin, Ruisrockkia unohtamatta ;) Ja tulihan sieltä tietysti sitten sekin päivä, kun eräällä kahvitauolla taas kerran opintopolkua päivittäessäni ruutuun lävähti, että mä olin kuin olinkin päässyt sisään! Loppupäivän olikin sitten kassan takana yksi Naantalin aurinko :D

2017-08-06 12.00.15 1
Kuva: Katariina Tarvainen


2017-08-06 12.01.50 1
Nähtävästi tällä välin minusta myös tuli smurffi...


Elokuun lopussa tiedossa olikin sitten muutto ja koulun alku. Siitä ajajaksosta ei varmaan jäänytkään kauheasti muita muistikuvia kuin fuksiviikot, sen verta haipakkaa sai mennä. Uusi kaupunki, uusi koti, satoja ja satoja uusia kasvoja ja paljon uusia kavereita. Naisten Vuoksenkin kävin hölköttelemässä tuossa jossain välissä.

2017-09-11 06.45.36 1


Ja siinä samassa haipakassa on tämä loppusyksy ja alkutalvikin mennyt. Opiskelua ja hauskanpitoa, sopivassa suhteessa ;) 19 vuottakin kääntyi mittariin tässä jossain välissä ja taisin mä kakkuakin syödä sen kunniaksi. Helsingissäkin ehdin pyörähtää I love me -messuilla ja lintsin valokarnevaaleilla. "Suunnitelmallisemman" treenaamisen osalta syksy taas on tehnyt ehkä vähän tuhojaan ja kuten tässä hieman kertoilinkin, tämän hetken fiilis sillä saralla on aika paljon monipuolisempi kuin vain lenkkarien sudituttamista. Tähän monipuolisuuteen liittyen muuten mainittakoon, että yksi asia mun ikuisuuslistalta voidaan virallisesti pyyhkiä yli: mä saan spagaatin!!

2017-12-21_08-43-40


Marraskuu menikin enemmän ja vähemmän  marrasputken merkeissä, joka sujui tällä kertaa aivan yhtä loistavasti kuin viime vuonnakin. Joulukuun alussa vietettiin sitten tietenkin itsenäisyyspäivää jouluruokia syöden ja linnanjuhlia katsellen. Myös muutamat pikkujoulut on ehditty juhlia, mutta muuten tämä loppukuu onkin mennyt aika tiiviisti nenä kiinni kirjassa. Mutta nyt se on kuitenkin ohi! Eilen oli tämän vuoden viimeinen tentti, ja vaikka opiskelun pariin palataankin heti 2. päivä ryminällä makrotieteen intensiivin ja kirjanpidon tentin muodossa, niin sitä ehtii miettiä sitten joskus!

Snapchat-834784881


Snapchat-354093765


Vielä ennen joulukinkun kimppuun iskemistä olisi kuitenkin yksi muutto tehtävänä, sillä marraskuun lopulla sain vihdosta viimein yksiön! Eilen avaimet saatuani käytiin jo vähän siivoilemassa ja viemässä osa tavaroista ja huomenna heivataan sitten vielä viimeiset kamat uuteen osoitteeseen. Sitten ei muuta kuin jalat kohti kattoa ja Suonenjoelle joulun viettoon!

2017-12-21_08-56-43
Fiilis, kun vuoden vika tentti done ja uusi kämppäkin siivottu! Sen kunniaksi LOASin stailit verhotkin pääsi kuvaan one last time :D

Kuten tämän maratoni-mittaisen tekstin rivien välistä voi ehkä olla luettavissa, vuosi 2017 on ollut kyllä heittämällä rankin, mutta myös tapahtumarikkain! Ikinä ei tiedä, mistä sitä itsensä vuoden päästä löytää! (No okei, toivottavasti kuitenkin Lappeenrannasta. En aatellut nyt ihan heti alkaa muuttamaan...)

P.S Bloggeri tuhosi tämän kaiken jo kertaalleen, joten mulla on vähän jotenkin semmonen fiilis, että tästä 2.0 versiosta jäi uupumaan nyt jotain, mutta toivottavasti se ei ollut mitään oleellista...

-Essi

6.12.2017

SUOMI 100

Suomi

Sata

Sininen

Sisu

Sotaveteraanit

Sauna

Siniristilippu


DSC_0300


2016-07-31 11.13.20 1


2016-09-24_03-56-58


Senaatintori

Suklaa

Suomenruotsalaiset

Sibelius

Suomenlinna

Sosiaaliturva

Suomi-neito

Suorapuheisuus

Sauli Niinistö

IMG_2900


IMG_6227


2017-01-05 06.08.18 1
Kuva: Senni Rissanen


2016-12-08 09.22.02 1

Suomen luonto

Selänne

Suomenhevonen

Saamelaiset

Suo, kuokka ja Jussi

Saana-tunturi

Siiri Rantanen

Supercell

Suomalaisuus


2016-09-17 06.26.15 1
Kuva: Senni Rissanen


2016-12-08 09.21.12 1


IMG_6194
Kuva: Senni Rissanen


Hyvää itsenäisyyspäivää!

-Essi

2.12.2017

Marrasputken kirous

Arvatkaas kuinka siinä marrasputkessa sitten lopulta kävi? Noh, eipä mennyt maaliin asti tälläkään kertaa...

Viime vuoden putken jälkimainingeista voit lukea täältä, joten ei siitä sen enempää. Tänä vuonnahan homma luistikin kuin rasvattu, kuten viime tekstissä mainitsinkin. Oikeastaan mistään ei olisi voinut edes arvata kyseessä olevan marrasputken, sillä kaikki sujui hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kroppa ei oireillut, eikä päääkoppakaan pistänyt vastaan, vaan lenkille lähti ihan mielellään. Salitreenitkin pystyin pitämään mukana lähes täysipainoisina koko haasteen ajan ja ensimmäiset hieman tahmeat jalat bongattiin vasta 20. päivän jälkeen. Tuolloin päätin, että nyt mennään kyllä vikaan päivään asti, kun jäljellä on enää kolmannes, ja meno on vain hieman tahmeampaa kuin normaalin tiukan treenirupeaman jälkeen.

2017-12-02_08-38-06
Vielä kulki!

Never say never, älä nuolaise ennen kuin tipahtaa ja niin edelleen. Viime viikonlopun vietin kotikotona ja jo torstaina kotiin lähtiessä kurkku tuntui hieman kipeältä. Perjantaina olo oli tietenkin vielä hitusen tukkoisempi ja lauantaina koski jo oikeasti kurkkuun, mutta kävin silti uskollisesti lenkillä joka päivä, edes sen minimin verran. Mähän en ihan hevillä luovuta kun tänne asti on päästy! Well, sunnuntaina olo olikin sitten jo aika rapsakka ja maanantaina lenkille ei ollutkaan enää mitään asiaa...Että se siitä sitten tälläkin kertaa!

Mutta noin niinkuin päällisin puolin marrasputkesta jäi kyllä todella positiiviset fiilikset, vaikka toki harmittaakin, että putki katkesi kesken ja flunssan takia loppukirikin jäi ottamatta. Kaiken kaikkiaan meno oli kuitenkin huomattavasti helpompaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin, kuin viime vuonna. Ehkä tämä (ainakin toivottavasti) kertoo hieman paremmasta kunnosta, tai jos ei muuta niin ainakin paremmasta asenteesta ja pääkopan handlaamisesta. Ja mä oikeasti nautin  95 % lenkeistä, eikä homma ollut lainkaan sellaista pakkopuurtamista! Ne loput viisi prosenttia taisikin sitten olla ne lenkit jotka tein viime viikonloppuna kotikotona ollessani, kun räntää satoi vaakasuorassa ja tarvoit menemään auraamattomilla teillä pilkkopimeässä kympin aikaan illalla :D

Summa summarum, en kyllä tänäkään vuonna kadu haasteeseen osallistumista! Välillä on kiva haastaa itseänsä tavalla tai toisella ja tämä marrasputki kyllä oikeasti tehoaa siihen mihin se pyrkiikin, eli marraskuun pimeyden ja kaamoksen selättämiseen. Ja hei, vähän jäi sillein sopivasti hampaan koloon, joten en ole sanonut vielä viimeistä sanaani tämän haasteen suhteen! ;)

DSC_0939



Siispä: heihei marrasputki, näemme jälleen ensi vuonna!

-Essi